maanantai 22. heinäkuuta 2013

Nora Roberts - Jotain Sinistä

Kirjailija: Nora Roberts
Kirjan nimi: Jotain Sinistä (Happy ever After)
Suomentanut: Heli Naski
Kustantaja: Gummerus
Sivumääärä: 331

Kaikki oli hienosti.
   Hän kohotti katseensa, kun Malcom palasi ja ojensi hänelle paloautonpunaisen kypärän. "Tarvitset tätä kohta"
   "Miksi?"
   "Turvallisuuden vuoksi, säihkysääri." Mal laittoi kypärän parkerin päähän ja hänen hymynsä vaihtui hyväksyväksi virneeksi. "Se näyttää söpöltä." 
   "Mitä?" Parkerin silmät rävähtivät selälleen. "En taatusti nouse tuon moottoripyörän kyytiin!"
"Tahdotko ehtiä palaveriisi ja säilyttää maineesi neiti Täsmällisenä ja Tehokkaana? Sade on lakannut. Et edes kastu."
  
Viimeisenä vuorossa on Kartanohäiden aivot. Suunnittelija toteuttaja ja jollakin tavalla jopa työholisti Parker Brown. Hän päätyy yhteen Malcomin kanssa, johon on törmätty muutamaan otteeseen aikaisemmassa kirjassa. Parkerista on hyvin hämmentävää tuntea mitään Malia kohtaan, sillä tämä ei ole mies, jollaisesta Parker tavallisesti kiinnostuisi.

Ja taas loppuun sama vanha virsi. Romantiika nälkäisille, romantiikasta pitäville. Ei vaadi paljoa ajattelemista ja taattua Nora Robertsia.

Nora Roberts - Jotain Lainattua

Kirjailija: Nora Roberts
Kirjan nimi: Jotain Lainattua (Savor the Moment)
Suomentanut: Heli Naski
Kustantaja: Gummerus
Sivumääärä: 332

 "Hei" Jack sanoi Delille.
He olivat olleet ystäviä yliopistosta lähtien ja läheisiä kuin veljekset Jackin muutettua Greenwichiin ja perustettua sinne arkkitehtitoimistonsa.
Jack istuutui aamiaisnurkkaukseen komeana kuin filmitähti vaaleanruskeine, aaltoilevine hiuksineen, savunharmaine silmineen, muikeine hymyineen.
   Jackin puvusta Laurel päätteli, ettei hän ollut menossa työmaakäynnille vaan toimistolleen asiakasneuvotteluun.
   "Paidassasi on palkeenkieli", Jack sanoi Delille napatessaan pekonisiivun.
   "Laurel repi sen."
   Jack ilmeili Laurelille. "Kipakka pimu."
   "Idiootti"

Tällä kertaa vuorossa morsiussarjan kolmas osa. Laurel on iskenyt silmänsä Parkerin veljeen, Deliin ja haaveilee tästä. Haaveet käyvät toteen, kun Del osoittaa kiinnostusta Kartanohäiden kondiittoria kohtaan.

Taas sama vanha virsi mitä aikaisemmissakin kahdessa postauksessa. Lue jos olet romantiikannälkäinen tai pitäd muutenvaan romanttisesta kirjallisuudesta. Mutta varo, loppujenlopuksi kirjassa ei ole mitään uutta ja kummallista.

Nora Roberts - Jotain Vanhaa

Kirjailija: Nora Roberts
Kirjan nimi: Jotain Vanhaa (Bed of Roses)
Suomentanut: Heli Naski
Kustantaja: Gummerus
Sivumääärä: 331

Jack oli suudellut häntä.
Mitä se merkitsi?
Miksi sen pitäisi merkitä mitään?
Yksi suudelma, siinä kaikki. Mukava yhteinen hetki oli johtanut suudelmaan. Ei sen kummempaa.

Morsiussarjan toinen osa, Jotain vanhaa, keskittyy Kartanohäiden floristiin Emmaan, joka kamppailee tunteitaan vastaan. Kohteena on Jack, tyttöjen pitkäaikainen ystävä. Emma ei ole varma mitä asialle pitäisi tehdä, mutta kaikki sujuu paremmin kuin hän osasi odottaa.

.. Niin kuin aina! Tämä kirja jatkaa samaa rataa edellisen postauksen kirjan kanssa. Se on turhaa lässyä, mutta silti hyvää ja luettavaa tekstiä. Romantiikannälkäisille ja romantiikasta nauttiville. Samaa Nora Roberts laatua kuin aina ennenkin.

Nora Roberts - Jotain Uutta

Kirjailija: Nora Roberts
Kirjan nimi: Jotain uutta (Vision in White)
Suomentanut: Heli Naski
Kustantaja: Gummerus
Sivumääärä: 336

Mac kyykistyi ja pyyhkäisi miehen otsalte valuvaa tumnanruskeaa hiussuortuvaa sekä verta vuotavaa naarmua, jonka viereen oli jo nousemassa vaikuttavan näköinen kuhmu. "Okei, siinä ei ole haavaa. Et tarvitse tikkejä. Siinä on vain aikamounen ruhje. Voi veljet, kuulosti ihan siltä kuin olisit iskenyt ovea vasaralla. Siihen pitäisi ehkä laittaa jäätä, ja sitten -"
   "Anteeksi kuinka? Sinä et taida nyt ymmärtää... Pitäisiköhän sinun -"
   Mac näki miehen katseen suuntautuvan alaspäin ja vilkaisi itse samaan suuntaan. Hän keskeytti hoitotoimenpiteiden suunnittelun tajutessaan äkkiä, että hänen rintaliivien hädin tuskin verhoamat rintansa olivat juuri painumaisillaan vasten miehen kasvoja.

Nora Robertsin morsiussarjan ensimmäinen osa keskittyy Macin, Kartanohäiden valokuvaajan elämään. Ja ensimmäisessa osassa hänen on määrä tavata se oikea. 

Oikeastaan tarkemmin ajateltuna kirja on täyttä soopaa, mutta silti sen jaksaa lukea. Ehkä juuri sen takia, koska siinä ei ole mitään ajattelemisen tarvetta ja voit lukea putkeen ihan kuinka paljon vain jaksaa. Kaikki menee eteenpäin omalla painollaan. Edes väsyneenä en kokenut mitään ongelmia lukea vain eteenpäin ja eteenpäin.

Vaikka omien sanojeni mukaan kirja on täyttä soopaa, on se myös kuitenkin Nora Roberts laatua, eli ei voi odottaa mitään huonoakaan tarinaa. (Nora Robertsilta en huonoihin kirjoihin ole törmännyt, pari poikkeusta tietenkin on.)

Nicolas Barreau - Rakkausromaanin Resepti

Kirjailija: Nicolas Barreau
Kirjan nimi: Rakkausromaanin Resepti (Das Lächeln der Frauen)
Suomentanut: Veera Kaski
Kustantaja: Tammi
Sivumääärä: 291

Viime vuonna, marraskuussa, eräs kirja pelasti henkeni. Tiedän, että tämä kuulostaa vähän epäuskottavalta. Joidenkin mielestä varmaan käyn liian korkeilla kierroksilla tai olen melodramaattinen. Mutta juuri niin se kuitenkin kävi.
   Vaikkei kukaan tähdännytkään aseella suoraan sydämeeni ja luoti pysähtynyt kuin ihmeen kaupalla Baudelairen runojen paksuun, nahkakantiseen painokseen, niin kuin elokuvissa joskus. Niin jännittävää ei elämäni ole.

Aurélie lukee kirjan, jossa eräs nainen on ihan kuin hän. Itseasiassa se on hän. Samat hiukset, sama ravintola ja sama mekko. Aurélie päättää ottaa yhteyttä Englantilaiseen kirjailijaan ja selvittää kuinka on päätynyt tämän kirjaan. Kirjailijaan on kuitenkin oudon vaikea saada mitään yhteyttä.

Nicholas Barreau on kirjoittanut oikein hyvän ja sisällöltään mielenkiintoisen juonen. Toki kaava menee saman vanhan romanttisen höpinän mukaan, että lopussa kaksi saavat toisensa, mutta kirjan idea on hyvä. Tekaistu kirjailija, jota nainen yrittää tavoittaa ja kustannustoimittaja joka on itseasiassa oikeasti naisen rakastaman kirjan kirjoittaja. 

Ihan mukavaa luettavaa, varsinkin iltaisin ja suosittelen lämpimästi jos luet muutenkin romanttista kirjallisuutta. Tämä ei ole ehkä niin yltiöromanttinen, enemmänkin se on hauska ja hienosti kirjoitettu Pariisiin sijoittuva tarina


torstai 18. heinäkuuta 2013

Diane Setterfield - Kolmastoista Kertomus

Kirjailija: Diane Setterfield
Kirjan nimi: Kolmastoista Kertomus (The Thirteenth Tale)
Suomentanut: Salme Moksunen
Kustantaja: Tammi
Sivumääärä: 419

Juoksin.
   Loikin puulattiassa olevien aukkojen yli ja portaita alas kolme askelmaa kerrallaan, ja kun jalkani lipesi, syöksyin päistikkaa eteenpäin ja yritin ottaa tukea kaiteesta. Käteeni jäi kourallinen murattia, kompuroin, mutta pysyin kuitenkin pystyssä ja jatkoin ryntäämistä. Kirjastoon? Ei sinne. Toista tietä. Holvikäytävän kautta. Vaatteeni jäivät kiinni seljan ja syrikän oksiin ja olin monta kertaa vähällä kaatua, kun jalkani sutivat rappiotalon kivimurskassa.
   Lopulta tuiskahdin auttamatta kumoon, ja huuliltani karkasi kauhistunut huuto.

Kirjailija Vida Winter kutsuu Margaret Lean  kuuntelemaan ja kirjoittamaan elämänkertansa. Nainen, joka on koko elämänsä kertonut vain tarinoita ja julkisuudessa ollessaan ei ole paljastanut mitään henkilökohtaista itsestään, tai ainakaan kertonut totuutta, haluaa kuitenkin nyt kertoa totuuden.

Margaret Lea kiinnostuu ja lupautuu kirjoittamaan elämänkerran, mikäli Vida Winter pystyy todistamaan tämän kertaisen tarinan todeksi. Winter kertoo kolme faktaa ja Margaretin tarkistettua ne kirjoittamisurakka pääsee kunnolla vauhtiin. Margaret Lea kuuntelee vuoroin Vida Winterin tarinaa, kirjoittaa tai vierailee Winterin kertomissa paikoissa ja selvittää tarinaa syvemmin.

Paljastuu kuitenkin, ettei Winter ole puhunut täysin totta kaikesta.

Kolmastoista kertomus on upea teos. Se on samalla hyvin mielenkiintoinen ja hyvin kirjoitettu tarina täynä esiin pulpahtavia uusia juonenkäänteitä, mutta jollain oudolla tavalla se on karmiva. Margaretin tapa "puhua/kuvailla" kuollutta kaksoissiskoaan ja se kuinka hän tuntee sisarensa läsnäolon on karmiva, ainakin keskellä yötä luettuna. Minulla kun on tapana lukea kirjoja yleensä illalla tai yöllä.

Kirjaa ei voi kuitenkaan millään luokitella kauhuksi tai jännäriksi, vaan pikkuisen googlettelun jälkeen sain selville sen kuuluvan genreen nimeltä suspense. Poiketen normaalista lukutavarastani, tämä ei edes sisällä hitustakaan romantiikkaa ja se oli mukavaa vaihtelua.

Pidin pajon ja suosittelen luettavaksi. Harmittaa itseä, kun luin kirjan näin kesällä. Voin kuvitella kuinka ihanaa olisi lukea tätä syksyllä, lämpimät sukat jalassa ja viltin alla, teekuppi kädessä.


lauantai 6. heinäkuuta 2013

Melissa Hill - Kirjeitä San Franciscosta

Kirjailija: Melissa Hill
Kirjan nimi: Kirjeitä San Franciscosta (Please Forgive me)
Suomentanut: Henna Kaarakainen
Kustantaja: Tammi
Sivumääärä: 415

Rakkaani,

minä tiedän, että olen luultavasti viimeinen ihminen, josta haluat kuulla, mutta tahtoisin vain kertoa sinulle kuinka pahoillani olen. Tiedät kai, etten voisi koskaan tehdä mitään mikä satuttaa sinua, en ainakaan tahallani, mutta tajuan että tällä kertaa minä tein suuren virheen, aivan valtavan virheen. 

Nyt palattiin tähän hömppägenreen. Vaikkei tämä ole mitään puhdasta romantiikkaa ja lässyilyä, niin silti kirjan sisältö ei ole kovinkaan asiapohjaisa tai vakavaa.

Leonie tekee "kauhean virheen", näin koko kirjan annetaan ymmärtää, ja lähtee kihlattunsa luota San Franciscoon. Siellä hän saa asuntoonsa entisen asukkaan kirjeen ja löytää samalta lähettäjltä monta kirjettä lisää. Hän lukee ne , rikkoo kirjesalaisuuden; tekee rikoksen, tämä sanotaan moneen otteeseen, ja saa tietää että Nathan pyytelee anteeksti rakastamaltaan naiselta, Helenalta. Leonie päättää uuden ystävänsä Alexin kanssa selvittää missä Helena on, miksei hän ole saanut kirjeitä ja toimittaa kirjeet joko Helenalle tai takaisin Nathanille. Lopulta Leonien kihlattu Adam saapuu San Fransicoon ja kaikki päättyy onnellisesti. Tapahtumien välissä tosin selviää miksi Leonie alunperinkään lähti San Franciscoon.

Ihan luettava kirja, muttei mitenkään juonellisesti kauhean kehittynyt. Lue jos tahdot - sen vain sanon.

Philippe Guicheteau - Sunnuntaikirjeitä Suomesta

Kirjailija: Philippe Guicheteau
Kirjan nimi: Sunnuntaikirjeitä Suomesta (Courrier de Finlande)
Suomentanut: Jouni Kuurne
Kustantaja: Tammi
Sivumääärä: 223

Tällä hetkellä minua kuitenkin huolestuttaa Seppälöiden seitsemän- tai kahdeksanvuotias pikkutyttö, joka eilen iltapäivällä tuijotti minua lakkaamatta, kun hänen vanhempansa toisten naapureiden kanssa kummastelivat fasaanin kohtaloa. Tuon pienen tytön jähmettynyt ja järkyttynyt katse paljasti, että hän oli ollut todistamassa fasaaniparan teurastusta. Toivottavasti hän osaa pitää suunsa kiinni. 

Tämän kirjan luki oikeastaan hetkessä. vaikka sivuja on 223 ja sekin on jo aika vähän, niin täytyy ottaa huomioon, että joka toinen sivu on ranskaksi ja toinen suomeksi. Jos et siis ole ranskantaitoinen tai halukas edes oppimaan ranskaa, tulee luettua vain joka toinen sivu kirjasta.

Sunnuntaikirjeitä Suomesta sisälsi hauskoja oivalluksia suomesta ja suomalaisista ihmisistä. Olisin ehkä kaivannut sen sisällöltä enemmän, sillä olin kuullut paljon puhuttavan tästä kirjasta ja siitä kuinka hyvä ja hieno teos se on. En kiellä etteikö olisi, mutta ei ollut silti odotuksieni arvoinen. Mukavaa luettavaa, mutta jos aikoo esim. lainata muutaman kirjan kesälukemiseksi, niin täytyy ottaa huomioon, ettei tämän lukemisessa mene kuin muutama tunti.

Jay Asher & Carolyn Mackler - Sinä ja minä sitten joskus

Kirjailija: Asher & Mackler
Kirjan nimi: Sinä ja minä sitten joskus (The Future of us)
Suomentanut: Laura Honkasalo
Kustantaja: Otava
Sivumääärä: 317

Aion juuri aloittaa ensimmäisen viestini Kellanille, kun kirkas valo välähtää näytöllä. Esiin tulee valkoinen ruutu, jossa on siniset kehykset. Minun täytyy näpytellä meiliosoitteeni ja salasanani siihen uudelleen.
   Näyttö tuntuu jähmettyvän pariksikymmeneksi sekunniksi. Sitten valkoinen ruutu muuttuu siniseksi täpläksi ja uusi nettisivu tulee hitaasti näkyviin. Yläreunassa on sininen palkki, jossa lukee Facebook. Keskellä on palsta jossa lukee "järjestä: viimeisimmät" ja sen alla on pieniä kuvia tuntemattomista ihmisistä. Kuvia seuraa lyhyt kirjoitus. 

Sinä ja minä sitten joskus on hauskasti toteutettu aikamatkustus tarina. Tällä kertaa lukijan ei tarvitse seurata tarinan henkilöiden hyppäävän kokonaan eri aikaan, vaan kaikki tapahtuu Facebookin avulla.
 
Vuonna 1996 ei todellakaan ole vielä keksitty Facebookia. Silti Emma löytää oudon ohjelman, Facebookin, kun on asentamassa uutta nettiyhteyttä koneelleen. Facebookissa on kuvia ja tekstiä. Ja sieltä näkee mitä Emma, Josh ja muut ihmiset tekevät viidentoista vuoden päästä. Houkutus on liian suuri ja niimpä, suurimmaksi osaksi, Emma päätyy muuttamaan tulevaisuuttaan tiedostaen ja tarkistaen asiat Facebookista.

Kirjan loppu on oikeastaan selvä heti alusta lähtien, jos vain osaa käyttää järkeään. Ihan mielenkiintoista ja nopealukuista tekstiä ja en voi sanoa ettenkö pitänyt kirjasta. Välillä täytyy syventyä näihin nuortenkirjallisuuksiin, kun tulee luettua aika paljon nykyään pelkkää aikuisille suunnattua kirjallisuutta.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...