perjantai 15. marraskuuta 2013

Enni Mustonen - Järjen ja tunteen tarinoita: Nimettömät

Kirjailija: Enni Mustonen
Kirjan nimi: Järjen ja tunteen tarinoita: Nimettömät
Kustantaja: Otava
Sivumääärä: 253

Eihän tämä sen isompi huone ollut, mutta oli siinä sentään kakluuni ja ikkuna ja kunnolliset hirsiseinät. Samasta portaasta mentiin moneen asuntoon ja yhdet raput vei vielä yläkertaan.
  - Kyllä tähän kaksi mahtuu, Artturi sanoi ja katsoi minuun pää vähän vinossa.
  - Keväällä pitäis mahtua kolme, minä kuiskasin ja menin ikkunan ääreen. Koivu kasvoi ikkunan edessä, iso riippakoivu jossa oli vahvat oksat. 
  Äkkiä artturin kädet kiertyivät ympärilleni ja huulet painuivat kaulaani vasten.
  - Voi sitä mammaa, mies kuiskasi korvaani. - Pikkuista, pikkuista mammaa.
   Silloin minulta vasta pääsi se kauan kaivattu itku. 

Ajattelin aloittaa uuden sarjan Mustoselta. Järjen ja tunteen tarinoita sisältää neljä eri kirjaa. Ensimmäinen, Nimettömät kertoo Hilmasta, joka tulee piiaksi Augusta neidin taloon Helsinkiin ja Anna Sofiasta joka muuttaa Helsinkiin opiskelemaan ja samaan talouteen tätinsä Augustan luokse asumaan. Nuoret naiset ovat niin erilaisia, mutta silti he löytävät yhteisen sävelen, vaikka erinäisten tapahtumien ansioista kuluu aikaa, jolloin juttu ei luista.

Hilma lähtee helsinkiin, sillä edellisessä palveluspaikassa apteekkari yritti käydä käsiksi. Apteekkarin vaimo sitten järjestää Hilmalle palveluspaikan Helsinkiin ja nuori nainen lähtee sinne, vaikkakin hieman apeana. Kotipaikkaan jää perhe ja Santtu, joka kyllä lupaa tulla Hilman hakemaan.

Anna-Sofia päätyy Augusta tädin luokse isänsä kuoleman jälkeen. Äiti on aikeissa viedä tyttönsä kuopioon, mutta Augusta neiti päättää kustantaa Annan opiskelut ja asumisen. Niin Annakin matkaa yksin pitkän matkan Vaasasta Helsinkiin.

Augusta neiti on "vanhapiika" ja passuttaa Hilmaa oikein olan takaa. Milloin pitää kengät laittaa jalkaan ja milloin tuoda keskellä yötä vettä sänkyyn. Välillä hyvin yksitoikkoinen ja välinpitämätön hahmo, onnistuu paikka paikoin näyttämään tunteensa ja välittää muista. 

Minusta on hieman ihmeellistä, että niin moni ihminen kuvittelee Mustosen (aka. Kirsti Mannisen) kirjat romanttiseksi hömpäksi, sillä näin ei ole. Toki näihin kirjoihin sisältyy romantiikkaa, mutta yhtä paljon kuin muihinkin ei romanttisiin kirjoihin. Minua jopa kirjastonhoitaja vähän kummaksuen katsoi ja lausui "Vai Mustosta luet" kun kävin viimeksi kaksi kirjaa lainaamassa. Olenko muka liian nuori lukeakseni Mustosen kirjoja? Sillä niitähän lukee normaalisti "Aikuiset ihmiset".
   

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...